|
Lemmikit, jotka ovat olleet
täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan
Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme
niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja,
saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja
vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri
sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä
päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta
hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki
juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi
yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja
rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä
riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset
suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja
katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten
te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä... |